En kerrassaan kykene ymmärtämään tätä kaikkea paskaa. Nyt, näyttääkin siltä, että tuskin saankaan skootteria. Inhottavaa, kun tälläisestä puhuttiin ja luvattiin että sen saan, ja nyt yhtäkkiä mutsilla ja Pirkolla on sukset ristissä. Ainoa vaihtoehto olisi, että Tero olisi niinkin kiltti, että antaisi minulle skootterin nyt, ja saisin maksaa sen sitten, kun saisin oikeudenkäynnistä rahaa. Mutta enhän mie kummemmin edes tuota Teroa tunne, joten tuskimpa tälläinen tulee koskaan onnistumaan.

Väsäsin kissahoitolankin freewebs easylla. Unirytmini on totaalisesti päin percttä, toinen silmä on aivan turvoksissa, ja tunne on sellainen että turpaan olisi lyöty. Äsken kävin lenkillä, ja yritän päästä nukkumaan "ajoissa". Kävin tänään psykologilla, ja sitä ennen erikoislääkärillä. Lääkäri jaksoi hokea miten järkevältä ja henkisesti kypsältä minä vaikutan, mutta mitään selvää ei osannut sanoa siitä, mikä minua madollisesti vaivaa. Psykologin kanssa oli puhetta omakuvasta, päihteistä ja sellaisesta.

Vaikka elämä nyt vaikuttaa loputtomalta kidutukselta, valo on kuitenkin Anna Tapio. En pysty edes kuvailemaan miten innoissani sitä odotan. Iloinen ajatus on jo pelkkä kouluun pakkaus, se että saan uusia vaatteita. Luon ikäänkuin uuden, reippaamman ja iloisemman minän. Se on vähänkuin uusi elämä.