En ole paljon kirjoittanut, en ole jaksanut, olen vain kuunnellut Metallicaa, ja kuvitellut asioiden olevan hyvin. Ainakin mutsi on saanut lopetettua juomisen. Tai oikeastaan, se joi eilen, muuten se on ollut kolme viikkoa juomatta. Mutta tuntuu, että kaverit on joko tosi kusipäitä, tai sitten ne ei pidä musta. Pari päivää sitten pääsivät meidän kyydillä rantsulle, menivät sitten toissapäivänä uimaan, eivätkä voineet huolia minua heidän kyytinsä. Pääsivät taas tänään meidän kyydillä uimaan, ja en muista kuulleeni yhtään kiitosta keneltäkään. Tänään oli tarkoitus, olla siellä yötä, meninkin sinne, kaikki oli ok, ennen kuin muut saivat päähänsä lähteä Perinne Palville tyyliin vetämään yhden tupakan. Mikäs siinä, kaikenmaailman venäläisten rekkakuskien raiskattavaksi. Sanoin, etten tahdo lähteä, mutta jouduin tulemaan kotiin, koska muut halusivat sinne lähteä. En halunnut olla mikään ilonpilaaja, mutta siellä voi ihan tosiasiassa olla vaarallista, varsinkin kolmen aikaan yöstä. Ja nyt siis palasin kotiin, ja on tosi paska fiilis.

Psykologin ajat loppuivat aikoja sitten, lopputulos oli lähinnä se, että pyrin heidän mukaansa jollain tapaa olemaan aikuinen, tai itseäni vanhempi. Ja että keksin jotain omia juttuja päässäni, ja tuuduttaudun niihin. Minkä takia kukaan, ei koskaan, _voi ottaa mua tosissaan_. Kukaan ei voi vittu ymmärtää että mun on paha olla. Silloin kun mutsi hakkas mua, niin jopa silloin sossut saivat sen käännettyä _minun syykseni_.
On hieman turha olo.

Musta tuntuu, että olisin mutsillekin vain vollottava hullu kakara. En mä tahdo olla sellainen. Mun mielestä mä olen kestänyt hyvin tämän kaiken, ja vielä sen jälkeenkin jaksetaan kaataa paskaa niskaan.

Polttaminenkin pitäisi lopettaa neljän päivän sisällä. Koulut alkaa, ainoa lohtu onkin se, ja että näen Sarin ensimmäistä kertaa.
Kai voisin sitten kertoa jotakin iloistakin.

Olin Matiaksen rippijuhlissa, oli ihan mukavaa sillein, Matias sai reilu tonnin rahaa, kyllä minullekin kelpais. Matias kyllä reagoi muhun todella himmeästi, olisin odottanut vähän jotakin suurempaa. Huomioon ottaen ettei oltu nähty vuosiin, ja penskana nähtiin joka viikko.Oltiin me sentään parhaimpia kavereita, vaikkei silloin semmoista nimitystä käytettykään. Kyllä me jotakin juteltiin, mutta lähinnä se keskittyi sukulaisiinsa ja nykyisiin ystäviinsä. Ehkä sitä ei sitten enään kiinnosta tietää musta mitään.

Miten minusta tuntuu aina, että ihmiset ajattelevat vain itseään. Se on tosiaankin totisen totta. Kasvissyöjiäkin haukutaan vain tekopyhiksi, kun ei itse edes viitsitä ryhtyä sellaiseeen, ja todella vain ollaan kateellisia siitä, että jotkut tekevät jotakin senkin asian eteen.

Vittu ihmiset on niin perseestä. Saisivat painua vittuun kaikki saatana, kaivamaan kuoppia Greenjärven leirille niin kuin Paahteessa. Se olisi oikein.